°
La Biennale di Venezia
on merkittävä kansainvälinen nykytaidenäyttely.
Tapahtuma järjestetään joka toinen vuosi (parittomina vuosina) Venetsiassa Italiassa.
Koronan vuoksi vuoden 2021 biennale siirrettiin vuodelle 2022.
Joka toinen vuosi = biennale.
Ensimmäinen näyttely järjestettiin vuonna 1895,
jolloin siihen osallistui taiteilijoita 15 maasta.
Biennaalin historiallinen pääpaikka on Giardini di Castello, puisto Venetsian
keskustan läheisyydessä. Siellä siljaitsee 29 eri maiden rakentamaa ja omistamaa
näyttelypaviljonkia, jotka edustavat yleensä kansallisromanttisia tai modernistisia
tyylisuuntia eri ajoilta. Myös Italian paviljonki sijaitsee Giardinissa.
Toinen keskeinen näyttelypaikka on vuodesta 1980 biennaalikäytössä ollut vanha
telakka-alue Arsenale.
Näiden virallisten näyttelyalueiden lisäksi näyttelyitä järjestetään
yhä enemmän myös pitkin Venetsian kaupunkia.
Alvar Aalto suunnitteli Suomelle puurakenteisen paviljongin,
jota kutsutaan nimellä Aalto-paviljonki, ja joka valmistui vuonna 1956.
Tänä vuonna Aalto-paviljongissa on Pilvi Takalan työ
Close Watch.
Monikanavainen videoteos Close Watch pohjautuu Takalan kokemuksiin
turvallisuusalalta, jossa hän työskenteli peiteroolissa
järjestyksenvalvojana Securitaksella.
Unkarin paviljongissa on todella kansallisromanttiset muodot.
Sisällä mosaiikkitöitä. Kauniin vaaleansinisiä.
Taiteilija: Zsófia Keresztes.
Pohjoismaiden yhteispaviljongissa oli teemana saamelaiset.
Tanskan hätkähdyttävää tallitaidetta.
Muista maista mieleen jäivät Korea, USA, Sveitsi.
Venäjän paviljonki oli kiinni.
Espanjan ja Japanin paviljongit olisi voinut myös jättää kiinni.
Paviljonkialueella on myös suuri näyttelyhalli, jossa on esillä
eri taiteilijoiden töitä eri maista.
Padiglione Centrale.
Tässä vain pari esimerkkiä nykytaiteesta.
Arsenalen entisen telakka-alueen valtavissa halleissa
taidepläjäkyset jatkuvat laidasta laitaan.
Valoa ja varjoja.
Keramiikkaa.
Ohuista sähköjohdoista punottua.
Jyviä.
Mustavalkoisia viestejä.
Muutamia orgaanisia töitä, jopa puutarha.
Jokus täytyy vääntää rautalangasta niinkuin Turkin osastolla.
Ihan vaan vinkiksi, että yhdessä päivässä on ihan mahdotonta
nähdä kaikki taiteet mitä Biennaaleen on kasattu.
Nähtävää riittää kahdelle päivälle, oikeastaan useammallekin.
Ja kaupungillahan on vielä lukuisia näyttelyitä, Biennaaleen kuuluvia.
Esimerkiksi näitä maalauksia. Vaikuttavia.
Claire Tabouret’s exhibition “I am spacious, singing flesh”
.jpeg)
More Venice postings to follow.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti