°
Cats love to eat, they love us, tin and can openers.
But they can survive without us as well.
Hope these pics do not shake you too much.
I did not do it. Well, somebody did.
Coming back from chilling at the pool this was waiting for us.
Presumably the mother cat hat caught a bird.
Presumably she showed the kittens what to do with it.
Here we have the leftovers.
Study of a bird leg.
Study of the head ...
... which was eagerly used as a football by the male kitten.
Later in the evening mummy brought a crunchy bunchy with her.
Next morning I had to take a pic as well.
And noticed that thing was still alive!
Poor thing, after all those crunchy noises the night before.
Now ... it is definitely dead.
Tämä Minna Lindgren kirja kertoo helppolukuisesti sekä
eläinten että ihmisten kuolemasta ja varsinkin eutanasiasta.
Minna on myös ympännyt tekstin lomaa kuvauksia Beethovenin
jousikvartetoista.
Valitettavasti niitä ei ole luetteloitu kirjan loppuun vaan
on nyt ihan pakko vielä käydä kirja läpi ja etsiä muistiinpantavaksi
kaikki kvartettovinkit. Kuten esim. nämä:
Saatuaan määräaikaisen kunnaneläinlääkärin viran Haaromäeltä
hän oli ostanut auton ja Kamus-Kvartetin kahdeksan levyn paketin,
jotta voisi pitkillä ajomatkoillaan tilalta toiselle tutustua
tarkemmin Beethovenin kvarttetojen kokonaisuuteen.
(S. 13)
He olivat hetken hiljaa ja Anneli yritti saada mieleensä jonkin
Beethovenin Razumovsky-kvartetoista torjuakseen tupakanhimonsa.
(...) Keskimmäinen kolmesta Razumovskista oli tehokkain
intohimojen torjuja, siinä oli niin hirveästi nuotteja, että pää meni
sekaisin kuin teinillä ensihenkosista.
(S. 21)
Ruhtinaan (Nikolai Galitz) tilaamista teoksista Annelin suosikki oli
cis-molli, Beethovenin neljästoista kvartetto, joka muistutti tanssisarjaa
seitsemine osineen. Niistä keskimmäinen oli nimeltään "Andante ma non
troppe e molte cantabile" ja kesti neljännestunnin. Se yllätti kuulijan
jatkuvasti, ja Anneli oli varma, että Beethoven tarkoitti juuri tätä osaa
todetessaan, että kvartetto numero 14 oli hänen parhaansa, koska
siinä "tekijä ei kärsinyt mielikuvituksen puutteesta".
(S. 42)
Tai tsekkaanpa äänikirjan, ehkä sen Beethovenit on laitettu soimaan
sinne taustalle?
Tapasin Minnan pikaisesti Berliinissä lokakuussa, kun olin katsomassa
"Zaubermelodika"-lastenoopperaa, johon Minna oli kirjoittanut libreton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti