Vajaat kaksi viikkoa marmorimaisemissa teki gutaa. Hauberi pullistui. Tosin kädet on rakoilla ja naarmuilla kaiken vasaroinnin ja hionnan jäljiltä. Mutta mieli on virkeä. Italia piristää aina, ja Toskanan maisemat saa haaveilemaan ... arki kuitenkin alkaa jo Azzanon kylässä, mikä on kokonaisuudessaan tuossa kuvassa:
Azzanossa olisi muutamia taloja myytävänä, tässä esimerkki keskustan mahdollisuudesta:
Mulla oli kyllä ihan asuttava majapaikka, kakskerroksinen talo, jonka jaoin hollantilaisen pariskunnan ja irlantilaisen opettajan kanssa. Puutarhaa taloon ei kuulunut, joten nautimme päivänpäätösoluset kaposella terassillamme.
Lähin iso kaupunki on Pietrasanta, kiven- ja kuvanveistäjien paratiisi. Keskusta ei ole ihan meren rannalla, mutta kun kapuaa läheiselle kukkulalle niin sieltähän se Välimeri pilkottaa.
Pietrasannassa ovat työskennelleet lukuisat kuuluisat taiteilijat, mm. Botero. Mueso Bozzettissa on näytillä 300 kipsikopioita upeista veistoksista joita 300 taiteilijaa on väsännyt kulmilla.
Retkeilimme Pietrasantaan tsekkaamaan miten oikeat kuvanveistäjät työskentelevät studioissa, jotka ovat avoimia työnurkkauksia, tosi pölysiä paikkoja. Mutta inspiroivia!
Carrara, se maailmankuulu marmorin kehto, on naapurivuoristoseudulla. Tehtiin myös sinne kurssilaisten kanssa retki, ja onkin todella näkemisen arvoista millaisia kivenmurikoita siellä irrotetaan timanttiketjusahoin vuorenrinteistä. Se se vasta miesten hommaa onkin, naisten tehtävä on nykyaikana kuskata turistiryhmiä vuoren sisään katsomaan katedraalimaisia luolia.
Campo dell'Altissimossa on vihreää ja rauhallista. Siellä työskennellään ulkona, auringon paahdetta puiden varjoon paeten ...
... tai ukkoskuuron aikana katosten alle sateelta suojaa etsien.
No mitä siellä sitten tehtiin? No siellä ensin etsittiin passelit kivenmurikat joenpohjasta, jonne ne ovat pyörineet vuorten ylärinteiden marmorikaivannoista.
Sitten se kivi "kuoritaan" ja sitten sitä tutkaillaan joka kulmasta ja mietitään, että mitä muotopuolta siitä saisi aikaiseksi. Työvälineinä ovat vasara ja taltta, semmonen lyijykynän näköinen mutta täyttä terästä, tai rautaa, tai jotain kamalan kovaa metallia. Ja se hauberi.
Marmorin työstäminen on silmäniloa tuottavaa puuhaa. Kristallin kimallusta. Valkoista hehkua.
Tuntien uurastuksen jälkeen kivelle alkaa kehittyä oma muoto, ja sitten sitä pintaa työstetään sileammäksi ensin litteällä sakarataltalla, aloittaen terävien kulmien ja reunojen silentämisellä. Sielua silotettiin paikallisella punavinillä, josta ei koskaan tullut päänsärkyä.
Sitten koko kiven voi siloitella, jos siihen sileän pinnan haluaa. Ensin sillä littataltalla.
Sitten hohkakivellä, mistä murenee hirveesti vihreetä hiekkaa.
Tiukimmat sisäkurvit on helpointa silottaa flexillä, yritin käsipelilläkin mutta runtelin vaan sormeni. Kurssin aikana hain paikallisesta kaupasta kaksi laatikkollista laastaria.
Opettajamme Ulla jeesas kurssikamuja , flex nopeutti monet kanttien silotukset ...
Mutta minä hioin kanttini käsivoimin, ylpeenä se vielä mainitsen, sormet verillä ...
Viimeiset silaukset tehdään hiekkapaperilla, alkaen nelikymppisestä ja huipentuen 1200:en, jolla hiotaan veden kanssa tosi mahtavan sileä, melkein kiiltävä pinta. Ohuimmista kohdissa marmorista voi hehkua valo läpi, pitäis vaan uskaltaa valita niin kevyitä muotoja ...
Sitten kiven annetaan kuivua ja se pakataan kaikkiin mahdollisiin vaatteisiin ja keskitetään matkalaukkuun, joka on pehmustettu italialaisilla sanomalehtipalleroilla, itsekäärityillä.
Siinä se sitten jököttää Faikin työpöydällä puhelimen vieressä.
Lähin lentokenttä on Pisa, sinne lentää työnantajani Frankusta Münchenin kautta, mutta lukuisat halpalentoyhtiöt kuljettavat sinne aika edullisesti. Torniin pääsee kiipeämään viidentoista Euron pääsymaksulla mutta sekin kannattaa. Hauskaa marmorimatkaa!
Fábrica dos Pastéis de Belém macht die besten Blätterteigpasteten mit Vanillecreme-Füllung.
CATSPECIAL CATSPECIAL CATSPECIAL CATSPECIAL CATSPECIAL: 
... tai ukkoskuuron aikana katosten alle sateelta suojaa etsien. 
